Kun Mikaéla Meriholvi-Rantanen kävi parturi-kampaajan pääsykokeissa Salossa, hän ilmoitti haastattelussa, että kaksi vuotta valmistumisen jälkeen hänellä on oma liike Turun keskustassa.

– He eivät tainneet uskoa minua. Katsoivat vaan, että tuossa on taas yksi, joka luulee vähän liikoja itsestään, hän kertoo nauraen.

Meriholvi-Rantanen pääsi sisään, mutta kouluaika ei ollutkaan sitä, mitä hän oli odottanut.

– Koulu vei hetkellisesti kiinnostuksen alasta. Kävin sen loppuun, vaikka se tuntui aika kurjalta. Sen jälkeen jäin koululle työharjoitteluun, kun en halunnut mennä mihinkään liikkeeseen. Sitten ystäväni kertoi parturi-kampaamosta, joka etsi työntekijää. Ystäväni arveli, että sopisin sinne, koska se ei ollut mikään trendiliike, vaan vähän perinteisempi tyyliltään.

Työhaastattelussa selvisi, että omistaja Leena Herne etsi yritystoiminnalleen jatkajaa. Meriholvi-Rantanen ilmoitti heti, että hän on kiinnostunut yrityksen ostamisesta. Sen jälkeen kaikki tapahtui nopeasti. Hän sai töitä ja kolmen päivän jälkeen hän soitti pankinjohtajalle ja pyysi lainaa. Vuosi oli 2006.

– Asia oli selvä, kun keskustelun lopussa pankinjohtaja kysyi, kuinka pitkään olen ollut töissä. Kuullessaan vastauksen hän hiukan yski ja pyysi olemaan vähän pidempään. Jatkoin vielä puolitoista kuukautta, Meriholvi-Rantanen muistelee.

Nyt hän nauttii työstään täysillä. Yrittäjänä on mahdollisuus kehittää liiketoimintaa, erikoistua ja käyttää luovuutta. Parturi-kampaamon nimi vaihtui, siitä tuli Parta & Palmikko. Viime syksynä yritystä laajennettiin Raisioon. Tällä viikolla Meriholvi-Rantanen toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja pystyttää parturikojun keskiaikaisille markkinoille.

– Tavallisena työntekijänä ei juuri ole vaikutusmahdollisuuksia. Vaipuisin tylsyyteen, jollen voisi kehittää liiketoimintaa hiuksenleikkauksen ohella, hän puhahtaa.

Suuren kiitoksen saa Leena Herne, joka piti hyvän huolen siitä, että asiakkaat oppivat tuntemaan uuden yrittäjän ennen kuin Herne itse jäi pois. Naiset tapaavat vieläkin ainakin kerran vuodessa.

Meriholvi-Rantanen ei vieläkään osaa tarkkaan sanoa, mikä parturi-kampaaja-koulussa oli aiemmin niin hankalaa.

– Varmaan se, että piti tehdä töitä, vaikkei vielä osannut kunnolla. Minun pitää ensin saada varmuus taidoistani, ennen kuin voin nauttia siitä mitä teen. En ole mikään ultimaattinen perfektionisti enkä aina etsi täydellisyyttä, mutta jos haluan jonkin olevan täydellisesti, niin sitten haluan sen olevan niin, hän pohtii.

– Nyt kun olen päässyt tähän, niin tiedän, että tämä on juuri oikea työ minulle, hän lisää hymyillen.

Viisi kyssäriä

Mikä kesäkuussa on parasta?

– Juhannus.

Mikä on mielipuuhaasi?

– Karaoken laulaminen. Laulan tangoja ja iskelmää.

Kuka sinut tuntee parhaiten?

– Äiti on seurannut mua koko elämän ajan. Meil on hirveen avoimet välit ja hän osaa tulkita mua parhaiten.

Mikä sinut saa hymyilemään?

– Lapset.

Onko sinulla partamallien joukossa omaa suosikkia?

– Mä oon kyllä sitä mieltä, et kaikille miehille sopii erilainen parta. Jollekin sopii iso parta, jollekin pulisongit ja jollekin viikset. Sänkikin näyttää tosi hyvältä.